Ystävyyttä parhaimmillaan!

 Näiltä rakkailta ystäviltäni olen saanut luvan näyttää heitäkin hieman blogissani. Mikä tietysti on minusta kiva, koska paljon he tulevat olemaan jutuissa esillä.

Nyt ajattelin arkistojen kätköistä etsiä kuvia vähän sieltä ja täältä ja matkan varrelta ystävieni kanssa <3

Ilman heitä minulla olisi suuri tyhjiö sydämessäni.

Esittely alkakoot ;)

ehdottomat hunksit, kerran elämässä! 

Tallinnassa, satamassa ja heti kaksi ystäväämme hukassa ;)

se oli rakkauden pottu :) 

-Matka maailman ympäri-bileet :)

P.s nämä kuvat ovat muutaman vuoden takaa, pienet ilojuomat saattavat jossain vilahtaa. Ne ovat joskus kuuluuneet lukemattomiin kekkereihin. Mitkä ovat meidän kuuteen yhteiseen vuoteen mahtuneet. Saakaamme rakkaat tytöt lukemattomia vuosia ja kekkereitä lisää ;) <3 Terkkuja täältä "landelta" sinne cityyn!!

Kirppari löytöjä!

Taas tuplapostaus, harvinaista! ;) Ei voi muutakaan.

Tämä päivä oli taas vapaata niin lähettiin ton kälyn kanssa ajelemaan Ikaalisiin kirpputorille. Tuntuu välillä, että meidän oman kylän kirppis on niin nähty ja sielä hinnat on jo ihan pilvissä. 

Ikaalisten kirppiksellä pyöriessä ei voitu muutaku todeta, että tätä sen kirpputorin pitäisikin olla. Hinnat ovat oikeasti kirppishintoja eikä kiskuripöytiä näkynyt. Vaikka naapurikylässä olen pitkään asunut, en ymmärrä miksi en tiennyt koko kirpputorista yhtään mitään? Noh, nyt tiedän ja menen kyllä toistekin!

Muutamia asioita löysimme mistä taas ihmettelimme, etteikö ihmiset tiedä tavaroidensa oikeaa arvoa. Arabia astioitakin oli yhdessä pöydässä ihan pilkkahintaan. Niistäkös meidän ostoskärryt täyttyivät. Meinasi mennä kristillinen tasajako hieman vaikeaksi. Molemmat saimme kuitenkin haluamamme.

Tässä minun Arabia löytöni. Nämä olivat oikeasti yhteensä vain 16e!?

Mutta tästä seuraavasta löydöstä minä olen kyllä paljon enemmän innoissani! Kyllä koti alkaa nyt näyttämään niin viihtyisältä, että tähän varmasti jäädään vähän pidemmäksikin aikaa. 

Eikä tämä seuraavakaan löytö köyhdyttänyt minua kuin 10e. Siis todellakin menen uudestaan!

Oma ihana pulpetti :) Ja mikäs sen parempi paikka kun liitutauluseinän edessä. Ja tämä löytö siirsi sopivasti sen vanhan lipaston hiomisprosessia vaikka kesälle. On tuolla pihalla niin kökkö ilma hioa ja sisällä ei oikein viitsi, kun pöllyyttää niin paljon. Ei haittaa mua yhtään! Tämä on paljon parempi ratkaisu :)

Ja tässä seuraavassa kuvassa olevat laudan pätkät ovat sunnuntai aamusta lähtien kuivunut meidän kylppärissä..

...niistä sitten myöhemmin lisää ;)

Ja taas uudestaan, hyvää alkanutta viikkoa!

Myöhäistä huomenta!

Hieman eilisestä aamusta,heh..

Nää hommat näyttää niin helpoilta kokkiohjelmissa, mutta eilen aamulla minä sain jopa tämänkin epäonnistumaan. Maku oli hyvä, mutta ulkonäkö olikin sitten jotain aivan muuta :)
Tässä tämä herkku näytti ihanalta ja olin niin ylpeä itsestäni, kun tein ukolleni oikein täyttävän aamupalan.

 Kunnes tuli tilanne, että toinen puoli olisi pitänyt kääntää toisen päälle.... ja tässä tulos!

Saatiin ainakin kunnon naurut mun kokkailulle, todellinen munakokkeli :))

Me tyydymme siis taas jogurttiin ja leipään näin arki aamuisin. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Jääkiekko humua..

...ja "vaimo" istuu kotona.

Hyvin, hyvin usein lauantait ja sunnuntait kuluu sillä, että ukkoni on jäähallilla. Ja välillä minulle valtaa ahdistus ja kuristus kaulaan siitä, etten istu siellä kannustamassa.
En vain jotenkin näe itseäni tuomaria ohjeistavana, puusilmää huutavana ja mielettömänä -maalia pojat maalia, huutavana vaimokkeena.
Tosin, jos minä sinne menen. Kädet hikoaa, pylly ei meinaa pysyä penkissä ja herkästi jännittävissä tilanteissa päästän suustani sellaisia säälittäviä pieniä ulvahduksia . Sitä jos mitä muut katsojat tuijottaa :D Ja olenpa täällä kotona kuullutkin, että eipä sielä ole kuulemma mitään katsomista ;)

Ennen pidin siitä, että pelit olivat yleensä aikaisin päivällä. Oli sitten illalla aikaa touhuilla yhdessä ja käydä vaikka jossain. Nyt muutamina kertoina pelit ovat olleet niin myöhään, ettei lauantai-iltaisin olla juurikaan nähty :(

Olisihan siinä pientä yhteishengen meininkiä, jos sielä hallilla istuisin istuinlämmittimen kanssa. Meidän perheessä kun jääkiekko hommat on ollut ihan iskästä lähtien siirtyen veljeeni ja yritin se minäkin joskus :D Ehkäpä sen takia juuri tuntuu, että hallilla on joskus tullut vietettyä ihan tarpeeksi aikaa ja nyt se innostus meinaa olla vähän hukkateillä.

Onneksi olin kuitenkin meidän alkuaikoina innostunut katselemaan niitä pelejä, jos se vähän tasapainottaa tätä nykyään arkista arkea valloittavaa aikaa.

Välillä tietysti pitää käydä katsomassa kun se ukko vetäisee maalivahdin vermeet päälle! Ai että ;)
Että eihän tästä nyt sitten oikeestaan tarviikkaan potea syyllisyyttä, eihän? :D

Iltaa siis odotellen että saan sen sieltä kotiin. Jos vaikka tänään tulisi hyviä tuloksiakin mukana:) Tsemppiä beibe tätä kautta! heh :)

p.s kuva ei taaskaan liity tähän mitenkään, onpahan jotain piristettä..

Vuonna 2010- Peppi pieni kissavauva muutaman päivän ikäisenä <3

Tupperware kutsut ja muuta..

Siis minä pidin tänään elämäni ensimmäiset tupperware-kutsut. Valehtelematta kaksi kuukautta sitten vielä sanoin, että minä en sitten koskaan hurahda mihinkään kippoihin ja kappoihin. Niin, taas minulle oli helppo myydä ja toisin kävi :)

Kävin pari viikkoa sitten itse vieraana ensimmäistä kertaa kyseisillä kutsuilla ja jo sieltä tilaukseeni tuli muutamia hyviä eväsrasioita. Ja olihan se aikamoista myyntipuhetta, mutta minuun se ainaki upposi. Tosin ei ihan kaikkien tavaroiden kohdalla. Silti kaikki mitä tilasin, oli oikeasti sellaisia mitä meiltä ei täältä kotoa löydy. Ja nyt sitten kaksi viikkoa jälkeenpäin minä emännöin ensimmäiset omat kutsut. Joista sain aikas kivat emännänlahjat.

Kyllä tämä minun mielestäni on kiva tapa tavata ystäviäkin ja tutustua hieman uudempiin tuttuihin, joihin ehkä muuten on isompi kynnys kutsua vain kahville. Ja täälä pienemmällä paikkakunnalla on muutenkin tämä kyläilykulttuuri vielä täysissä voimissaan, mikä taas kaupungissa on jo hieman tipotiesään.
Aivan siis erinomainen tapa kutsua vaikka naapurit kylään jos uskaltaa kotiaan heille näyttää ;)

En tiedä onko tämä aikuistumista vai puutostiloja sosiaalisessa elämässä, mutta minulle ainakin tuli hyvä mieli.
Ja aion ehdottomasti pitää toisetkin kutsut! Jos seuraavaksi olisi luvassa ne himoitsemani alusvaatekutsut :) Täytyisi löytää vain kiva, kaikenkattava merkki ja kiva esittelijä pirkanmaan seudulta. Jos jollain on vinkkejä hyvästä esittelijästä ja kivoista tuotteista niin vinkatkaa! :D

Kahvitteluun en nyt valitettavasti kerennyt panostamaan, mutta perinteiset pulla kahvit tuli tarjottua.

kirpputori uutuus

Suosittelen siis muillekin! Jos vaikka on uuteen paikkakuntaa muuttanut, niin erinomainen tapa tutustua lähiympäristön ihmisiin.

                                                                       ----

Tässä vielä vähän kuvia tältä aamulta kun auringon nousu näytti niin kauniilta! Ja tämän päivän tukkatyyli, kun kerrankin jaksoi edes jotain tehdä ;)

Tälläinen sekalainen postaus tänään. :) Yrittäkää pysyä perässä tässä pomppivassa tekstissä.

Kimallusta elämään

Tänään ajattelin teille paljastaa arkeani töissä.

Tein nimittäin kivat kimalle kynnet tuomaan säihkettä päivään. Kerta tuo aurinkokaan ei kovin kauaa jaksa päivisin vieläkään paistaa.

Tälläiset tein veljeni tyttöystävälle.

Tälläistä vain tänään. Nyt jään vain odottelemaan kun tuo ukkolainen aikoi tehdä iltapalaa :)

Kivaa pikku lauantaita! :)

Aikalisä!!

Nyt minua kiukuttaa.. :(
Minä istuin sohvalla tekemättä mitään ja mulle tuli huono omatunto. Ja mistä asiasta, siitä että mä istun!
Miksi,oi miksi?
Miksi pitäisi koko ajan olla joku projekti meneillään tai miettiä tiskejä,pyykkejä, siivousta, järjestelyä ym. Ei ne mihinkään katoa. Miksi leikkiä yli-ihmistä kun ihminen tarvitsee hetken rentoutuakseen? Mä olen niin kyllästynyt ja kiukkuuntunut, ihan vain itseeni.
Ennen olin sellainen, ettei periaatteessa millään ollut juurikaan väliä. Kunhan oli jotain mihin kallistaa päänsä kun meni nukkumaan.
No okei, oli kivat huonekalut, mutta en silloin jatkuvasti haaveillut mistään uudesta. Tai ainakaan en ottanut sellaisesta stressiä. Nyt tuntuu, että se puskee joka asiasta. Miten ihmeessä kaikki materiaali voi hallita kaikkea?

Milloin tämä kallistui siihen, että mihinkään mitä itsellään jo on ei ole tyytyväinen? Miksi aina toivoo saavansa jotain lisää? Minä niin syytän tätä maailman menoa, joka tuputtaa ja tuputtaa kaikenmaailman vempeleitä arjen "helpotukseksi". Jotkut toki ovat oikeasti hyödyllisiä ja joo ei olisi töitä jos tuotanto vaikka hetkeksi pystähtyisi. Silti minä melkein toivon sitä. Otettaisiin pieni aikalisä tässä eteenpäin menemisessä. Omakin arki tuntuu olevan jo sitä, ettei osaa pysähtyä. Olen kyllä vähän harmissani tästä asiasta.

Siis siinä vaiheessa mun herätyskellot alkoi hälyttää täysillä kun toivon ääneen itselleni näitä tabletteja, vai mitä lie. Voi luoja! Joillekin varmaan hyvin käytännöllinen esine, mutta mitä ihmettä minä sillä olisin tehnyt? Juuri sain oman, kahdeksan vuotta vanhan tietokoneeni toimimaan. Enkä tästä ihanuudesta aio luopua kyllä koskaan. Valkoinen pieni vanha koneeni :) Tuo ukkoki tuijotti mua ja kysy, että -Ohhoh, mikäs sulle on tullut. Sähän olet niitä niin vastaan.

Joo, niinpä niin.

Vielä ikean reissusta. Sielä ystäväni kysyi minulta, että olenko huomannut kuinka ihmiset ei enään kestä vastoinkäymisiä. Jonottamista, liian lähellä seisomista (siitä ystäväni sai jopa erään naisen huudot niskaansa, kirjaimellisesti HUUDOT), harjottelijoita, tuotteen loppumista, virheitä. Hävettää ihan myöntää, mutta kyllä minä tunnistan itseni näistä. Onneksi en vielä jatkuvasti, mutta joskus. Onko oikeesti tulevaisuus sitä, että me kaikki olemme loppuen lopuksi onnettomia ja kyynisiä ja silti meillä on jo kaikkea? Niin ja kyllähän se niin vain on, meiltä puuttuu kärsivällisyys.

Voi kun itse olisi vielä siinä viisi vuotiaan kengissä, joka saa iskältä sen työkalupakin ja alkaa innoissaan leikkimään ruuvimeisseleillä. Siinä oli "perhe" valmiina, isi,äiti + lapset. Ja mitään muuta ei tarvittu, jotta minä olin tyytyväinen. Ainakaan sillä hetkellä ;)

Voi jestas, anteeksi tämä avautuminen, mutta huh huh.
Nyt kyllä lupaan myöhäisen lupauksen. Minä pysähdyn ja nautin! Olen tyytyväinen siitä mitä minulla ja meillä on, enkä koko ajan toivo saavani lisää jotain. Otan itse siis kauan haluamani aikalisän. Teen työni, nautin vapaa aikani ja rentoudun.
Ollaan esim. pärjätty jo vuosi ilman hyllyä, niin pärjätään kyllä vaikka seuraavakin ;)
Ei saa uuvuttaa itseään, pitää sallia se suklaa ja sohva! :D

Miettikääs, onko teillä samanlaisia mietintöjä kuin minulla?

Siinä meille rentoutumisen mallia ;)

p.s nämä ovat siis vain minun mietintöjäni.

Rakas Tampere..

Ihanaa, että olet olemassa. Nautin nykyään jokaisesta pienestä hetkestä minkä vietämme yhdessä ;)

Vanha "kotikatuni" Rakas hämeenpuisto. Sieltä löytyy ehkä rakkaimmat muistot mitä Tampere pitää sisällään <3

Minä olen tälläinen "ikuinen haahuilija", aina kun asuin kaupungissa, toivon olevani maaseudun rauhassa. Ja taas toisin päin, aina kun asuin täälä maaseudun rauhassa haaveilin kaupungin vilskeestä.
Täytyy siis sanoa, että asunnon osto oli minulle aika iso asia. En pari vuotta takaperin voinut kuvitellakkaan sitoutuvani mihinkään asuntoon pidemmäksi aikaa. Tuo asuinkumppani on varmasti hyvin mielissään meidän aloilleen asettumisesta. Ja olen kyllä minäkin, meno on osittain rauhottunut ;)
Nyt siis elellään pidempään ainakin täälä "landella"(nyt ei saa tuosta sanasta pahoittaa mieltä, tämä on ihana paikka), mutta minulla asuu onneksi muutamat tyttöystävät ja yksi kaksilahkeinenkin kaupungissa, niin välillä pääsee heidän kanssaan vieroittamaan tätä kaupungin kaipuuta kahviloihin, kuppiloihin ja tanssipaikkoihin. Ja silloin onkin ihana olla ulkona, kun ravintola-alan kautta on tullut monta tuttua keitä ei muuten yleensä näe. Niin edes yön pikku tunteina tulee hyvin päivitettyä kuulumiset, kun törmäillään ;)

Tänään sainkin Ninnin matkaan, kun Ikeasta piti tietysti lähteä ostamaa uusi kynsipöytä. Edellisen olin tollona testannut vain omilla koivillani ja mulla nyt ei ihan metritolkulla ole tota mittaa. En sitten tajunnut, että joku asiakas voi olla minua pidempi. Oli sitten ostettava pöytä missä ei ole laatikoita niin mahtuu kaikkien jalat pöydän alle, pituudesta huolimatta :D

Ikeassa meni heittämällä pari tuntia ja otin sieltä muutaman haluan ja toivon kuvan puhelimeeni. Lampun varjostin ehkä on enemmän tuolla mahdollinen listalla kun se toinen kuva.
Sain pienen diagnoosinkin itsestäni samalla, shoppailuholisti. Niin tai ainakin ..haluan ton ja ton ja ton ja ton... Joku järki kuitenkin päässä säilyy ja yleensä yli puolet jää vielä kaupan hyllyille.

ihana tuo sisäpinta!

huono kuva, mutta tämän keittiön tunnelmasta minä pidän:)

Uupuneina ikeasta, pääsimme minun vanhaan olohuoneeseeni Cafe europaan ja sinne saatiin Jossukin.
Istuttiin siellä taas ruhtinaalliset kaksi tuntia. Se on ollut iänkaiken paikka mihin täytyy varata useampia tunteja kahvittelulle. Jotenkin se ajantaju vain katoaa ja yht'äkkiä huomaa tuntien kuluneen. Mutta mikäs sen rentouttavampaa onkaan. Oli ihana turista tyttöjen kanssa pitkät pätkät ja tulla sitten entistä ehompana kotiin! Suosittelen ystäväterapiaa, se on parasta <3

Joskus lupaan muistella palan menneitä ja laittaa kuvia arkistojen kätköistä. Sieltä ne osa kulta-ajoista löytyy! :) Mutta on se tämäkin aika kultaista, älkää sitä luulko. Olen vain todella kova muistelemaan menneitä!!

Ihanaa iltaa, muistakaa ystäviä!! <3

SUKLAAMUFFINSSIT!

Toinen postaus sunnuntaille. Kyllä nyt on tylsää :)

Juuri teille manasin kun en osaa leipoa mitään muutakuin käyttämällä valmispohjia. Noh, nyt päätin kokeilla yhtä muffinssireseptiä, jonka sain ystävältäni.

100g margariinia
2,5dl sokeria
2kpl munia
1dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
1tl vaniliinisokeria
2tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
100g taloussuklaata.

Uuni laitetaan kuumenemaan 200asteeseen ja annetaan muffinssien paistua n.15-20min (meidän uunissa oli 20min)

Sekoitetaan margariini,sokeri,munat ja maito keskenään. Voi kannattaa vähän pehmittää. Sitten sekoitetaan kuiva-aineet keskenään ja lisätään rasvaseokseen hiljalleen. Lisää rouhittu suklaa taikinaan.

Lopusta suklaasta minä sulatin vesihauteessa herkullisen kuorrutuksen muffinssien päälle. Lorautin ihan pienen lorauksen maitoa sinne sekaan.

Minä halusin hieman muutakin kun pelkkää suklaata, niin muutin taikinaa hieman ja laitoin n.80g suklaata ja n. 20g mustikoita joukkoon. Enkä muuten alussa ihmeemmin vaahdottanut rasvaseosta.
Ja siis mä onnistuin!!! ne pysyivät jopa koholla ;) Viimeksi tein kun serkku oli tulossa kylään niin ne lässähtivät vallan :( noo, sillon taisi olla ohjeessa vika ;)

Mutta näihin maitolasi viereen niin avot! :)

herkkua :P

tuonne sohvalle löhöömään..

...töllöä katsomaan.

Ja kukkia sunnuntain kunniaksi :)


NYT UUDESTAAN, OIKEIN LEPPOISAA SUNNUNTAITA! <3

Koti ilman järjestelyitä.

Lueskelin eilen villahovin eloa, blogia ja siinä Ansku mietti kuinka kodit olisi kiva nähdä kokonaisvaltaisesti. Minä nyt ilman haastetta sitten lähdin osittaina tähän touhuun mukaan. Ja niitä pahimpia nurkkia en vieläkään kuvannut, mutta kuvasin kodin ilman järjestelyä/asettelua. Nyt ei ihan pahin tilanne ollut kuitenkaan kun siivouspäivää juuri viettelin, mutta kyllä pientä vinksalleen menoa jo tässäkin on havaittavissa. Ja oikeesti, meillä asuu vaan kaks "aikuista" ja kaks kissaa :D
Ja totta se on, minä vieläkin jätin ne pahimmat nurkat kuvaamatta. Kyllä ne tiskit lojuu pöydillä, pyykkikori pursuaa, vaikka juuri koneellisen on pessyt. Verhot on vinossa ja sohvatyynyt lytyssä. Ja kaikki joilla on kissa kotona voi kuvitella minkä näköistä esim hiekkalaatikon läheisyys voi olla. Ja myönnän ei todellakaan kiinnosta viisi kertaa päivässä olla siistimässä koko kylppäriä hiekan murusista. Vaikka ehkä pitäisi. No tässä siis edelleen samoja nurkkia kuin aikasemminkin. Silti vain pintaraapaisu siihen, miltä koti todellisuudessa näyttää. Arkena kun on "kiire". ;)

Siinä on jotain, mutta noissakin kuvissa on jo imurit ja rätit heilunut sekä tavarat laitettu piiloon. Kaivelin kuitenkin vielä arkistoja ja sielähän oli ton ukon ottamia kuvia. Ja ne jos mitkä on sellasia, ettei paljoa ole katseltu mitä taustalta löytyykään ;) Tosi perus arkea.. Älkää säikähtäkö!

Ps. Seuraavien kuvien saattelemana. Hyvää sunnuntaita! :)

pohdiskeluja..

Mä olen nyt väännellyt ja käännellyt mielessäni kivaa aihetta, kun kodinkin "sisustus" on ihan jäissä. Ja ei vaan jotenkin saa itsestään nyt mitään irti.  Mietin kerronko itsestäni kun olen wanna be kasvissyöjä(kohta) mutta sitten en olekkaan kun rakastan niin lihaa! Silti, esim. facebookissa pyöri kuva missä oli pieniä tipupoloisia laatikoissa ja laatikot oli vain toistensa päällä. Mulla ihan oikeesti tuli tippa linssiin ja ajattelin, etten ikinä oikeesti laita yhtään hot wingsiä suuhuni. Sama, joskus oltiin äitin kanssa huoltsikalla hampurilaisilla. Istuttiin ikkunoiden vieressä ja kesällä ovikin oli ulos auki. Ikkunan viereen ajoi sitten rekka, joka oli viemässä kauniita räpsysilmä lehmiä viimeiselle reissulleen. Eli meidän lautasille. Voitteko uskoo, että kaks ehkä eläinrakkainta ihmistä ei kyllä pystynyt syömään hamppareitaan loppuun. Puolet jäi siihen ja ranskalaiset meni sitten pahimpaan nälkään.
Olen siis itsessäni tehnyt sen havainnon, että niin pitkään kun minä en tiedä mitä niille eläimille sielä viimeisessä lepopaikassa tapahtuu, pystyn syömään jotain lihaa. Mutta silti siitä luetellaan jo nyt pois, possu,lammas,ankka,jänis...Tai possua syön muuten mutten ulkofilettä. Joku inhokki siitä on joskus jäänyt.
Mutta joo siis muuten en ala tuota asiaa enempää ruotimaan, koska tiedän että siitä ollaan niin montaa mieltä ja minä olen todellakin epäaidoin kasvissyöjä, mutta niin sanottu osittain wanna be. Ja vain sen takia että elukat on niin suloisia!

Tässä meidän Peppi vauvana <3 

Ja sitten oli tämä toinen asia mitä olin pohdiskellut. Mikä tää mun blogini oikeen on? En mä oikeesti oikeen sisusta (vaikka kuinka kovasti haluaisin, aina ei vaan rahat kaikkeen riitä), en mä oikeen puhu mistään ajankohtaisista asioista. Meillä ei ole lapsia, meillä on vaan kissoja. En minä niistäkään kauheesti jaksa kertoa. Ne on ihan tavallisia ja aina silloin tällöin täälä vilahtaa :) En ole kovinkaan mestarikokki, vaikka ruokaa tykkään tehdä. Tuskin ketään vaan kiinnostaa nähdä joka päivä kuvaa spagetista ja jauhelihakastikkeesta :D Leivonta olisi kivaa, mutta en koskaan onnistu, ehkä jossain piirakassa (jos oon pohjan ostanut valmiina ;) heh). Eikä täälä juurikaan muotijutut vilahda.
Voi apua, punainen lanka puuttuu!? Auttakaa, mikä tää on :))

Laitetaan nyt tähän loppuun kuva meidän mökin lähellä olevalta lammelta :) aikas nättiä.

P.s kuvat eivät varsinaisesti nyt liittynyt mitenkään tähä aiheeseen, mutta mielen virkistykseksi ne sinne laitoin :) Kivaa lauantai iltaa Putouksen parissa!